Aikaa katsoa silmiin
Ihmiset hetken pelosta irrallaan
kuin eläisivät ikuisesti
Kesäyöt kuuluvat rakkaudelle
Aikaa tuntea
Kuin liian kauan nukkunutta
varovasti herätellen
Kesäyöt eivät pyydä lupaa
Aamun varhainen aurinko ei omistaudu ihmiselle
Se ei lämmitä, ei pyri miellyttämään
kuitenkin kauneudessaan täydellinen
Kello viiden välitilassa on vapaus ajatella kuin kukaan ei kuulisi