Edellisessä julkaisussani On hauskaa olla humalassa…muttei hinnalla millä hyvänsä, valotin hieman alkoholinkäyttötaustojani sekä raitistumispäätökseen johtavia tekijöitä. Viimeiseen kymmeneen vuoteen on mahtunut useita päätöksiä jättää alkoholi pois elämästä ja yhtä vaille sama määrä raiteita takaisin vanhoihin tottumuksiin. Haluan tässä tekstissä jakaa omia haasteitani matkan varrelta sekä hyväksi havaittuja keinoja niiden ylittämiseen.
- Tee itsellesi kristallin kirkkaaksi syyt raitistumiseen.
Tämä on ensimmäinen ja tärkein vaihe. Kukaan ei voi raitistua tai vähentää alkoholin käyttöä jollei siihen ole omaa, vahvaa halua ja motivaatiota. Sitä ei tehdä puolison tai ystävän toiveesta, eikä hetken mielijohteesta koska krapula on juuri sillä hetkellä kuolettava. Reippaan juomisen täytyy tuntua jollain tavalla pahalta, koskettaa henkilökohtaisesti, jotta sinulla on painavat syyt tehdä muutos elämässäsi.
Voit miettiä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Miten alkoholinkäyttö haittaa elämääni?
- Haluanko tehdä tämän itseni ja terveyteni vuoksi, vai siksi että joku toinen on huolissaan minusta?
- Miksi joku toinen on huolissaan alkoholin kulutuksestani? Onko huoli aiheellinen?
- Mitä juominen estää elämässäni?
- Juonko, koska haluan unohtaa / tukahduttaa tunteeni? Olisiko minun parempi käsitellä asiat toisin?
On syysi mikä tahansa, tee se itsellesi täysin selväksi. Kirjoita asiat ylös jos se on sinulle luontaista. Joudut nimittäin hyvin todennäköisesti muistuttamaan välillä itseäsi siitä, miksi tässä kaikessa olikaan järkeä.
2. Tunnista oman mielesi huijausyritykset
Oma pää on todennäköisesti pahin kapula rattaassa, oli kyseessä mikä tahansa muutos elämässä. Mieli tulee matkan varrella suostuttelemaan, syyttämään ja tuomitsemaan. Näihin haamukaikuihin auttaa edellä mainittujen syiden kirkkaus ja niiden muistaminen aina uudelleen ja uudelleen.
Muutamia mielen huutoja:
- Miksi minä en ansaitse käyttää alkoholia juhlimiseen? Eihän minulla ole ollut koskaan varsinaista alkoholiongelmaa!
- Kukaan ei halua olla enää ystäväni koska en juo.
- Minusta tulee tylsä ja harmaa.
- Minulla ei ole enää ikinä kivaa.
- En enää ikinä rentoudu.
- En voi elää ilman jouluglögiä, vappukuoharia, saunakaljaa..
- Mitään eeppistä ei tapahdu enää koskaan.
- Tulee järkyttävän ankea kesä ilman terassi-iltoja.
- Jos joisin vain silloin kun jollakin on syntymäpäivät, häät, tuparit..?
Kaikki huudot ovat enemmän tai vähemmän harhaa mutta tietyssä vaiheessa ne tuntuvat pelottavalta ja todelliselta. Valmistaudu ja elä rohkeasti niiden tilanteiden läpi jotka sinua jännittävät ja huomaat ettet kuollutkaan vaikka skoolasit alkoholittomalla skumpalla vuoden vaihtuessa.
3. Keksi korvaavaa tekemistä.
Kun ensimmäisen kerran pistin korkin kiinni, olin juhlinut joka ikinen viikonloppu melkein kymmenen vuoden ajan. Lähes kaikki vapaa-ajan sosiaaliset kanssakäymiset tapahtuivat kotibileissä tai baareissa. Olin alkuun täysin ideaton sen suhteen, mitä muuta viikonloppuisin voi tehdä. Olin saanut yökerhoista tarpeekseni joten en edes halunnut opetella käymään niissä selvinpäin ja kaipasin jotain muuta sisältöä elämääni. Minun täytyi tehdä lista: Lenkkeily, elokuvissa ja teatterissa käyminen, kavereiden kanssa leffailta, mene mukaan etkoille mutta lähde kotiin kun muut lähtevät kaupunkiin, toimi muille kuskina, käy omilla ajeluilla pyörällä tai autolla…jne. Lista auttoi alkuun, vaikka ensin tuntui väkinäiseltä, oudolta ja nololta. Ajatella ettei aikuinen ihminen ei tiennyt mitä muuta voi tehdä kuin notkua baareissa. Kyllä hävetti.
4. Valmistaudu vastaamaan kysymyksiin ja syytöksiin.
Asia joka yllätti minut, oli ympäristön reagoiminen muutokseen. Minulla ei käynyt mielessäkään että juomattomuus olisi joillekin ihmisille niin suuri ongelma, että heidän iltansa tuntui menevät täysin pilalle kun seurassa oli yksi selväpäinen. Yleisin kysymys on: Miksi et juo? Aluksi vastailin uteluihin jotenkin häpeillen ja takellellen, kunnes pinnan alla syttyi suunnaton ärsytys näitä tiukkaajia kohtaa. Pidänkin täysin hyväksyttävänä vastauksena: Mitä se sinulle kuuluu? Olen myös usein heittänyt vastakysymyksenä: Miksi sinä juot? Harva osaa vastata siihen suoralta kädeltä. Vakiovasteeni on kuitenkin: En juo koska alkoholi ei sovi minulle. Se hiljentää uteliaan mielen ja pitää ainakin minun kohdalla täysin paikkansa.
Kun on sinut omien syiden kanssa, ja tehnyt itselleen selväksi miksi haluaa elää raitista elämää, on helpompaa suhtautua kaiken maailman urkkimisiin. Helpottava ajatus voi olla myös se, ettei kyselijä useinkaan tarkoita mitään pahaa vaan asia tulee ulos sen kummemmin miettimättä, puhtaasti ensireaktiona. Pistäisin rahaa likoon myös sen puolesta, että olen todennäköisesti itsekin esitellyt samoja kysymyksiä, tajuamattani etteivät ne ole asiallisia, eivätkä tunnu toisesta kovinkaan mukavalta juuri siinä tilanteessa.
Ilmainen vinkki ihmisille, joita häiritsee toisen juomattomuus: Älä utele, asia ei kuulu sinulle. Jos ihminen haluaa avata taustojaan, hän puhuu siitä kyllä jos olet luottamuksen arvoinen. Muista että juomattomuuden taustalla voi olla isojakin asioita, joista ei ole mielekästä keskustella esimerkiksi juhlatilanteessa. Mikäli toisen ihmisen alkoholittomuus kuitenkin häiritsee mieltäsi kovasti, kannattaa sinun kysyä itseltäsi miksi tämä asia on sinulle ongelma?
Muita kysymyksiä ja syytöksiä:
- – Luuletko olevas jotenkin parempi ihminen kun et juo? V: En todellakaan. Koen vain oman elämäni olevan parempaa ilman alkoholin haittavaikutuksia.
- – Sinä täällä juhlissa tietenkin vain kyttäät että kuka on eniten kännissä. V: Tulin tänne juhlimaan niin kuin sinäkin, ei minulla ole kiinnostusta kyttäillä ketään. ( Tämä on todella yleinen väite. Joillain ihmisillä on utopinen ajatus siitä, että raittiin ihmisen huomio suuntautuisi automaattisesti toisten ihmisten arvosteluun ja tuomitsemiseen.)
- – Miksi et voi ottaa rennosti niin kuin kaikki muutkin? V: Minun rentoutuminen ei ole alkoholista kiinni. Viihdyn kyllä ihan selvinpäinkin.
- Joisit nyt sinäkin kun kerrankin tavataan ja voitas taas tanssia läpi yön? V: Musta on tosi kiva nähdä sinua ja viettää aikaa yhdessä, mutta juominen ei enää kuulu minun elämään. Me voidaan silti tanssia läpi yön.
4. Älä ankeuta itseäsi.
Raittius ja juomattomuus eivät tarkoita sitä että sinun tulisi mennä juhliin juomaan kainalolämmintä vettä. Itse käyn ostamassa repun täyteen erilaisia alkoholittomia oluita, lonkeroita ja siidereitä, kombuchaa, limsaa, kulloisenkin mielihalun mukaan. Nykyään on tarjolla todella hyvät valikoimat erilaisia erikoisjuomia joista löytää helposti omat suosikit. Näin minullakin on koko ajan hyvää juomaa saatavilla ja arjesta poikkeavia makuelämyksiä. Samaa kikkaa voi käyttää myös koti-tissuttelun vähentämiseen/lopettamiseen. Alkoholittomat juomat voivat maistua alkuun laimeilta mutta makuhermot tottuvat ajan myötä uusiin makuvivahteisiin. Kokeile ennakkoluulottomasti ja etsi itseäsi miellyttävät tuotteet.
Olen huomannut että nälkä yllättää raittiina helpommin kuin alkoholin vaikutuksessa. Humalassa saattaa jaksaa useita tunteja syömättä mutta holittoman juhlijan maha alkaa kurnuttaa viimeistään iltapala-aikaan. Jos kyläpaikassa ei ole erikseen tarjoilua tai vietät iltaa kaupungilla, kannattaa reppuun ostaa syötävää tai poiketa välillä grillin kautta ennen seuraavaa kohdetta. Tilanteesta riippuen otan mukaan jotain arkiruokaa parempaa sekä herkkuja ja joskus kokkailen niitä myös kaikkien iloksi.
Laittaudu juhliin samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Kaunistaudu, laita itseä miellyttävät vaatteet, käytä niitä juhlakenkiä jotka pölyttyvät hyllyllä ja viritä itsesi kepeään tunnelmaan vaikka hyvällä musiikilla. Iloitse ihmisistä, hyvistä keskusteluista, lähde mukaan seurapeleihin, tarjoudu kuskiksi, nauti livemusiikista, tanssi, osallistu soittojamitteluun, laula nuotin vierestä, ota kuvia, naura ja elä läpi kaikkia hetkiä vaikka ne alkuun tuntuisivatkin erilaisilta kuin ennen. Juhliminen on kuitenkin loppupeleissä mielentila, ei alkoholin luoma illuusio <3
Ps. 7.6.2021 Onnellinen Hullu on ollut kokonaisen vuoden raittiina! Kippis!
Kiitos, kun luit <3 Olen kirjoittanut kaksisuuntaisen elämäni vuoristoradasta myös kirjan:
Onnellinen Hullu tarjoaa välähdyksiä kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa kulkevan naisen elämästä. Kirja auttaa lukijaa ymmärtämään, miltä tuntuu, kun masennus ja mania iskevät päälle, ja kuinka syömishäiriön aiheuttama häpeä painaa kehon kumaraan.
Teos on omakohtainen kuvaus siitä, kuinka mielenterveyteen vaikuttavat seikat kietoutuvat toisiinsa, aiheuttaen pelkoja, epävarmuutta sekä pakonomaista suorittamisen tarvetta.
Missä ihminen loppuu ja diagnoosi alkaa?