Viime lauantaina Oulun pojat pyyhkivät pöydän voittamalla UMK-laulukilpailun reilulla äänisaaliilla, lunastaen samalla paikkansa Rotterdamissa järjestettäviin Euroviisuihin. Näin biisin musiikkivideon muutama viikko sitten ja jäin tuijottamaan sitä kuin hypnotisoituna kesken pyykkien lappamisen. Videolta syöksyi olohuoneeseen valtava nuoruuden energia, vahva itseluottamus omaan tekemiseen, sopiva röyhkeys ja genrelle ominainen uhoaminen. Tuli tunne, että nämä nuoret miehet eivät ole lähteneet pyytelemään anteeksi ja tehneet musiikkia miellyttääkseen jokaista vastaantulijaa. He sanovat rohkeasti: ” Put your middle fingers up / Take a shot, throw it up and don’t stop/ I’m, I’m, I’m living that life on the dark side”, ja tekevät sen kaiken pomppien keskarit iloisesti pystyssä.
Biisi herätti minussa jotain kauan sitten kadottamaani. Missä vaiheessa olen lopettanut itseni puolustamisen, rohkeasti omien arvojen takana seisomisen sekä omaan luovuuteen ja taitoihin uskomisen? Milloin olen alkanut silittelemään jokaista purevaa koiraa ja hakemaan hyväksyntää niiltäkin jotka ovat minua avoimesti inhonneet ja halveksuneet? Miksi en ole nostanut henkistä keskaria ylös ja jatkanut eteenpäin, vaan olen jäänyt kiemurtelemaan paikoilleni, lopulta häviten itseltäni kokonaan?
Teini-ikäisenä en suostunut sulautumaan joukkoon. Olin rohkeasti esillä, meikkasin joskus naamaani melkoisen sotamaskin ja otin ilon irti orastavasta kiinnostuksesta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Sehän ei passanut kaikille ja jouduin koulukiusaamisen uhriksi. Tavaroitani poltettiin, perääni huudeltiin, minusta levitettiin uskomattoman mielikuvituksellisia juoruja ja koulun vessan seinältä sain lukea olevani huora. En kuitenkaan muista tämän vaivanneen minua kovinkaan paljon. Kiusaaminen ei estänyt toteuttamasta itseäni tai elämästä omannäköistä elämää. Vessataiteilun jälkeen marssin rehtorin kansliaan ja kysyin topakasti: ”Mitä sie aijot tehdä tälle koulukiusaamiselle?” Siihen aikaan opettajat eivät juuri puuttuneet oppilaiden välisiin kahnauksiin, ellei joku vetänyt toista käkättimeen, joten rehtori päätyi katsomaan minua silmät pyöreänä hiljaisuuden vallitessa. ”Ihan vain sillä kysyn, kun mielestäni sinun tehtävä on tehdä jotain esimerkiksi nuille vessan seinille, jossa avoimesti haukutaan toisia ihmisiä. Onko se sun mielestä ihan ok? Jos on, vien mielelläni tätä asiaa eteenpäin”, jatkoin. Rehtorin suunnalta kuulin epämääräistä änkytystä ja pientä pahoittelua. ” Toivon, että näen seinät maalattuna pikapuolin”, sanoin, ja postuin kansliasta. Seinät maalattiin seuraavalla viikolla.
Kaipaan tuota tyttöä suunnattomasti ja kaivan sen vielä itsestäni esille vaikka siihen menisi koko loppuelämä!
Monet julkisuuden henkilöt joutuvat kokemaan jatkuvaa kiusaamista, arvostelua, taitojen vähättelyä sekä henkilökohtaisuuksiin menevää polkemista. Kauko Röyhkältä kysyttiin eräässä haastattelussa kuinka hän suhtautuu jos joku henkilö lähestyy häntä vaikka ravintolassa tarkoituksenaan aukoa päätään. ” Sanon niille, että painu vittuun siitä”, Röyhkä vastasi tyynesti. Haastattelija esitti heti huolensa siitä, eikö artisti pelkää ettei hänestä enää pidetä jos hän ei ole kiltti kaikille. ” Susta pidetään todennäköisesti vähemmän, jos sä mielistelet kaikkia”, hän vastasi. Kuinka silmiä avaava vastaus! If you stand for nothing, you`ll fall for everything. Kaikkien hyväksyntää hakevalla ihmisellä ei ole vahvaa juuristoa jolla seistä, joten hän nappaa kiinni niistä oksista joita tuuli heiluttaa. Sellainen ihminen ei ole kovin luotettava eikä kunnioitusta herättävä.
Suuresti ihailemani kirjailija Anna-Leena Härkönen kirjoitti viimeisimmässä teoksessaan tapahtumasta, jossa hän oli ollut kirjamessuilla signeeraamassa omia kirjojaan, kun häntä lähestynyt vanhempi rouva oli käytännössä mitätöinyt sanoillaan koko Härkösen 35 vuoden uran, ja kaiken kirjallisen työn. Härkönen kertoo aikaisemmin pyrkineensä suhtautumaan tämän kaltaisiin henkilöihin armollisesti ja myötätunnolla, sekä ottanut kritiikin arvokkaasti ja hillitysti vastaan. Tällä kertaa tippui se viimeinen korsi kamelin selkään ja Härkönen toivotti naisen kuuluvalla äänellä siihen paikkaan jota kiirastuleksi kutsutaan. Siitä voimaantuneena hän oli päättänyt, että yliymmärtäminen saa riittää tältä elämältä, eikä suoraa haukkumista ja lyttäämistä tarvitse ottaa silkkihansikkain vastaan. Tämän johdosta arvostan Härköstä vielä asteen verran enemmän kuin ennen.
Samaa asennetta voi soveltaa myös oman pään sisäisiin soraääniin. Aihe on tuotu hauskasti esille lempisarjassani Solsidan. Siinä käsitellään keinoja, kuinka turhat, ikävät ajatuspirulaiset saa blokattua mielestä. Sarjassa esiintyvä perheenäiti sovelsi tekniikan itselleen sopivaksi siten että typerien ajatusten tullessa mieleen, hän sanoo niille: ”Fuck off!” Oma pää saattaa nimittäin usein olla se pahin ruoska ja valehtelija, joka levittää mieleen vääriä totuuksia joita alkaa itsekin lopulta uskoa. Jos et hyväksyisi sellaista puhetta toiselta ihmiseltä, miksi ihmeessä antaisit oman mielen kurittaa itsetuntoa?
Henkisen keskisormen käyttö ei tietysti tarkoita, että alamme jokaisessa ristiriitatilanteessa käyttämään voimasanoja ja hyökkäämään toisten kimppuun kuin hyeenat raadolle. Ajattelen, että itsensä puolustamisen ja sopivan piittaamattomuuden asennetta tarvitsevat juuri kaltaiseni kiltit suorittajat, jotka ovat omaksuneet liiallisen nöyristelyn, miellyttämisen, kynnysmattona olemisen ja itsesyyttelyn toimintamallin. Kohti parempaa itseluottamusta sanoin: ”Koirat ne haukkuu mutta karavaani kulkee ja banjot soi! ”
Kiitos, kun luit <3 Olen kirjoittanut kaksisuuntaisesta elämästäni myös kirjan:
Onnellinen Hullu tarjoaa välähdyksiä kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa kulkevan naisen elämästä. Kirja auttaa lukijaa ymmärtämään, miltä tuntuu, kun masennus ja mania iskevät päälle, ja kuinka syömishäiriön aiheuttama häpeä painaa kehon kumaraan.
Teos on omakohtainen kuvaus siitä, kuinka mielenterveyteen vaikuttavat seikat kietoutuvat toisiinsa, aiheuttaen pelkoja, epävarmuutta sekä pakonomaista suorittamisen tarvetta.
Missä ihminen loppuu ja diagnoosi alkaa?
Löydät tästä linkistä kirjakaupan, josta voit tilata kirjan itsellesi.