Mitä tulee kulissien rakentamiseen, voisin julistautua mestaritimpuriksi! Seinien pystytys lähti liikkeelle bulimian peittelystä, jonka jälkeen lautoihin on naulattu masennukset, avioero sekä erinäiset mielenterveyden haasteet. Tungin seinäparrujen väliin lopulta kaikki pienimmätkin ongelmat, kunnes ilmanvaihto ei enää toiminut, ja aloin tukehtua rakenteiden sisään. Olin rakentanut häpeätalon, johon ei mahtunut kuin yksi ihminen, jonka kaikki energia kului seinien vuoraamiseen.
Elin harhaluulossa, jossa kuvittelin ihmisten hyväksyvän minut vain onnistujana. Pyrin kohti itse asettamia täydellisyyden määreitä, joita en koskaan saavuttanut, tietenkään. Vaikutus ympäristöön oli päinvastainen kuin toivoin. En onnistunut luomaan läheisiä ystävyyssuhteita, mikä sai minut miellyttämään entistä voimakkaammin ja tavoittelemaan sitä henkilöä, jota luulin muiden haluavan tavata. Ihminen vaikuttaa kuitenkin epäaidolta ja jopa epäluotettavalta, jos hänessä ei näy inhimillisiä vivahteita. Raskaita salaisuuksia kantava ihminen ei tajua, että juuri se mitä hän yrittää esittää, työntää muita ihmisiä kauemmas, eikä se mitä hän peittää.
Häpeätaloni alkoi homehtua ja kun katon päälle iskeytyi yllättäen tapahtumien sarja, joka teki siihen niin suuren reiän että sadevesi valui pitkin seiniä, avasin oven ja annoin periksi. Vedin varovasti keuhkoihin raikasta ilmaa ja puhalsin vuosikausien pölyjä ulos. Taloni oli rikki, se oli tapahtunut tahtoni vastaisesti, mutta tein tietoisen valinnan olla rakentamatta sitä uudelleen.
Rehellisyys aiheutti aluksi kehollisia oireita, tärisin kylmästä kun olin ensimmäisen kerran kertonut syyt avioliittoni hajoamiseen. Olin lamauttavan peloissani, odotin tuomiota, taivaasta putoavaa kuumaa kiveä. Toisen osapuolen empaattinen suhtautuminen tuli täytenä yllätyksenä. Se antoi kuitenkin kannustusta jatkaa rehellisyyden linjalla. Muistan sen pienen vapautumisen tunteen, jonka tämä ensimmäinen avautuminen aiheutti. Kuin rinnassani olisi syttynyt pieni valo. Voisinko minäkin loistaa vapaasti?
Toki uusi, rehellinen persoonani on aiheuttanut ympäristössä myös hämmennystä ja ristiriitaisiakin tunteita. Totuus mielenterveyden haasteista on ollut muutamalle, pitkäaikaiselle ystävyyssuhteelle, liian suuri kakku nautittavaksi. Elämääni on kuitenkin saapunut monia muita, jotka istuvat sydämeni vieressä ja joiden kanssa koen aitoa läsnäoloa. Aika moni ihminen on jossain elämänvaiheessa asunut pienessä mökissä Häpeäkadulla tai Syyllisyyskujalla, joten samoja kokemuspintoja voi löytyä yllättävistäkin paikoista.
Avoimuus rakentaa siltoja. Ihminen kaikkine kokemuksineen, vahvuuksineen ja heikkouksineen, on mielenkiintoinen ja moniulotteinen. Kun uskaltaa avata ikkunan itseensä, saa kutsun kurkistaa myös toisen sielunmaisemaan. Ympärillä olevien ihmisten vapaus elää omana itsenään rohkaisee myös mökkien nurkissa istuvia henkilöitä päästämään valoa pirttiin.
Hyviäkin salaisuuksia on, kuten elämän rakkauden kanssa jaetut hetket, henkilökohtainen, syvä suhde maailmakaikkeuteen tai kepeämmin, vaikka ystävälle suunnitellut yllätysjuhlat. Ihmisen ei tarvitse jakaa kaikkea, on täysin tervettä pitää langat omissa käsissään itseään koskevien asioiden suhteen. Vapauttavaa avoimuutta on se, ettei aktiivisesti peitä itseään. Haitalliseen piilotteluun liittyy mielestäni aina tarpeeton häpeä, syyllisyys tai pelko, usein nämä kaikki yhdessä. Jos salaisuus saa ihmisen kärsimään, eristäytymään ja pienentämään aidon itsensä näkymättömiin, on aika tuuletella nurkkia. Joskus siivoukseen tarvitaan toisen ihmisen apua ja se ihminen voi olla lähempänä kuin uskotkaan, odottamassa oven avautuvan.
Aiheeseen liittyvä postaus: Häpeä poistuu puhumalla
Kiitos, kun luit <3 Jos pidät teksteistäni, saatat tykätä myös julkaisemastani kirjasta:
Onnellinen Hullu tarjoaa välähdyksiä kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa kulkevan naisen elämästä. Kirja auttaa lukijaa ymmärtämään, miltä tuntuu, kun masennus ja mania iskevät päälle, ja kuinka syömishäiriön aiheuttama häpeä painaa kehon kumaraan.
Teos on omakohtainen kuvaus siitä, kuinka mielenterveyteen vaikuttavat seikat kietoutuvat toisiinsa, aiheuttaen pelkoja, epävarmuutta sekä pakonomaista suorittamisen tarvetta.
Missä ihminen loppuu ja diagnoosi alkaa?