Läheisten ystävien olemassaolo on äärettömän arvokas asia ihan kaikille, mutta heidän tärkeys on korostunut vaikeiden elämänvaiheiden aikana. Ihmiset, jotka ottavat toisen vastaan sellaisena kuin on, jotka eivät yritä muuttaa toista tai vaadi muuta kuin paineetonta yhdessäoloa ja asioiden jakamista, ovat niitä jotka pitävät pään pinnalla kun pohjaimu on liian kova.
Uupumus ja masennus ja elämän kriisitilanteet vievät välillä epäsosiaaliseen tilaan, jossa ihminen alkaa kuvitella ettei ole ystävyyden arvoinen tai kokee itsensä taakaksi, koska ei ole iloinen ja innostuva. Joskus on myös päiviä, jolloin on kerta kaikkiaan niin väsynyt ettei edes jaksa puhua kellekään tai nähdä ketään vaikka haluaisikin.
Masennuskausien aikana olen usein kieltäytynyt tapaamisista ja suorastaan eristäytynyt muista ihmisistä. Tämä on johtanut siihen, että olen jäänyt kuuntelemaan masennuksen aiheuttamia itsesyytöksiä ja päänsisäinen raippa on heilunut napsahtaen, käyden läpi kaikki elämäni aikana koetut häpeänaiheet ja epäonnistumiset. ”Ihminen on joskus itselleen huonoin juttukaveri”, totesi ystäväni kerran. Olen täysin samaa mieltä siinä, että masennuksen kourissa omien ajatusten kuulostelu ei ole se voimauttavin asia.
Tämän masennuksen aikana olen toiminut toisin. Olen ymmärtänyt, hoitajani avustuksella, että läheisiä ihmissuhteita on hyvä vaalia myös masennuksen aikana. Itseäni on helpottanut se, että olen viimeinkin uskaltanut puhua ongelmistani avoimesti. Olen kertonut läheisilleni, mikä tilanteeni on ja mistä väsynyt tai poissaoleva olemukseni johtuu. Kun joku pyytää minua mukaan tapaamiseen, voin kertoa että tänään on ollut vaikea päivä ja että saatan olla hieman tavallista hiljaisempi, tai että juuri tänään en jaksa mutta voisimmeko yrittää uutta tapaamista myöhemmin, parempana päivänä. Alan vähitellen ymmärtää, etteivät läheiseni odota minulta mitään muuta kuin mitä olen. Kukaan ei odota sirkustemppuja tai viihdyttäjää vain pelkkä oleminen riittää. Olen arvokasta seuraa myös hiljaisena, väsyneenä ja poissaolevanakin.
Tervetuloa seuraamaan hullua elämääni myös Instan puolelle: Onnellinen Hullu.
Mikäli mielenterveyteen liittyvät asiat kiinnostavat, saattaisit tykätä myös kirjoittamastani kirjasta:
Onnellinen Hullu tarjoaa välähdyksiä kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa kulkevan naisen elämästä. Kirja auttaa lukijaa ymmärtämään, miltä tuntuu, kun masennus ja mania iskevät päälle, ja kuinka syömishäiriön aiheuttama häpeä painaa kehon kumaraan.
Teos on omakohtainen kuvaus siitä, kuinka mielenterveyteen vaikuttavat seikat kietoutuvat toisiinsa, aiheuttaen pelkoja, epävarmuutta sekä pakonomaista suorittamisen tarvetta.
Missä ihminen loppuu ja diagnoosi alkaa?