Minulla on tapana hahmottaa elämää tietynlaisina sykleinä ja ajanjaksoina. Koen, että elämä on oppimista varten ja jokainen vaihe sisältää oman läksynsä. On olemassa asioita, joita opetellaan koko elämän ajan, joitakin muutamia vuosia, mutta joskus käy niin että oppi sisäistetään yhdessä hetkessä. En esimerkiksi tiedä montakaan ihmistä, joka olisi kokeillut useampaan kertaan, tarttuuko kieli pakkasella metalliseen pyykkitelineeseen vai ei.
Tunnistan elämän tarjoamat oppisyklit siitä, että ne toistavat tiettyä kaavaa. Niihin liittyy vastoinkäymisiä, hankaluuksia ja ongelmia, joihin yritän suhtautua parhaan ymmärrykseni mukaan, mutta yleensä asiat eivät tunnu ratkeavan vanhoilla taidoilla. Tilanteet herättävät epämiellyttäväksi koettavia tunteita, kuten vihaa, katkeruutta, epätoivoa ja kateutta. Aluksi olosuhteita yrittää muuttaa järjellä, sitten voimalla, vaihtokauppaa tehden ja lopulta koko asiaa vältellen, mutta tilanne ei ratkea ennen kuin olen valmis antautumaan opille.
Koska olen jääräpäinen oinas, minun kohdalla opit vaativat aina sen, että päätä pitää hakata seinään väsymykseen asti ja sen jälkeen olen valmis siirtämään egon sivuun ja kuuntelemaan viisautta. Kun olen todennut taistelun turhaksi, alan nähdä vaihtoehtoja, kuulla kuiskauksia ja tuntea syvempiä virtoja. Ratkaisut vaativat peiliin katsomista, rakkauteen kytkeytymistä ja uskallusta kokeilla jotain aivan uutta. Varsinaisen opetuksen tarkoitus on muuttaa asenteita, ajatustapoja ja etsiä uusia mahdollisuuksia.
Siinä kohtaa, kun seison selkä suorana uuden kynnyksellä, valmiina astumaan seuraavaan vaiheeseen elämässäni, koputtaa menneisyys aina vielä yhdesti olkapäälle. Ja tämä on se vaarallisin paikka, josta lipsahtaa hyvin liukkaasti vanhan syklin kiertoradalle, ellei ole rohkeutta astua eteenpäin.
Annan käytännön esimerkin:
Oletetaan, että ihminen on huonossa parisuhteessa, jossa hän on jo vuosia joutunut kohtaamaan luottamuksen puutetta, jatkuvia ristiriitoja ja arvottomuuden tunnetta. Hän on tehnyt kaikkensa, että suhde saataisiin toimimaan, mutta yrityksestä huolimatta lopputulos on aina yhtä surkea. Kun ihminen viimein päättää lopettaa suhteen ja astua uuteen elämänvaiheeseen, ojentaa menneisyys aina vielä yhden tarjouksen. Kumppani lupaa muuttuvansa, maalaa taivaalle paratiisin ja kantaa ovelle sata tähteä. Tai käänteisesti menneisyys voi vedota pelon tunteisiin, jolloin ihminen tuntee turvallisemmaksi jäädä vanhaan kuin katsoa, onko tulevaisuudessa parempaa tarjolla.
Saman kaavan voi peilata myös uuvuttavaan työpaikkaan, jossa mikään ei muutu tai vaikka elämäntapamuutoksiin, joita varten täytyy muuttaa arkisia toimintatapoja. Menneisyydellä on tarjolla yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta myös saman verran pelon hedelmiä. Tarjous tulee joka tapauksessa.
Jos kynnykseltä astuu takaisin vanhaan sykliin, joutuu käymään läpi samaa oppiläksyä aina uudelleen ja uudelleen.
Mutta jos uskaltaa sanoa menneisyydelle hyvästit ja astua uuteen, ei kehity pelkästään ihmisenä vaan vapauttaa koko vallinneen tilanteen ja siihen liittyvät energiat.
Mikäli kamppailet jonkun saman tilanteen kanssa vuodesta toiseen, kannattaa tarkastella oppisyklin mahdollisuutta. Meidän kaikkien sisällä oleva ääni kertoo kyllä, mihin suuntaan kannattaa kulkea, egot vain huutavat usein niin lujaa, ettei sen ääntä kuule. Ja jos suurinta ääntä ei käytä ego, pelko tarttuu mikkiin ja kirkuu korkeimman nuotin. Viisaus asuu hiljaisuudessa ja rakkaudessa, jossa se voi kasvattaa siivet ja auttaa uuden näkökyvyn kehittymisessä.
Mutta älä usko minua, ihmistä maan kulkevaa, vaan punnitse tämä omassa elämässäsi <3
Upeaa keskikesän aikaa juuri sinulle!
Yhteistyö ja yhteydenotot: henna.saarenketo@gmail.com