Yksi suurimmista haasteistani niin yksityis- kuin työelämässäkin on voimien riittänen. Ajaudun helposti ylivireystilaan ja hypomaniaan, jotka toistuessaan vievät minut pahimmillaan viikoksi sängyn pohjalle. Olen kaksi vuotta opetellut erilaisia keinoja, joilla voisin välttää ylivireyteen lipsahtamista.
Mikä on ylivireystilan ja hypomanian ero? Sanoisin, että omalla kohdallani siinä on vain pieniä vivahde-eroja , ja molemmat ovat yhtä uuvuttavia. Vireystaso lähtee lapasesta vahingossa, koska yläilmoissa on kiva olla: luovuus lentää, on aikaansaava ja energinen. Silloin jaksaa innostua ja tuntee olevansa elämässä vahvasti kiinni. On vaikea erottaa, milloin tila on vahingollinen ja se pitäisi suitsia, ja milloin kyse on vain normaalista vireystilan vaihtelusta.
Hypomania on vahvempi kuin ylivireys. Silloin pään sisäinen pyörä ei pysähdy millään. Tulee toinen toistaan upeampia ajatuksia ja ideoita, jotka kaikki pitäisi toteuttaa heti. Tuntee olevansa täysin pysäyttämätön ja suorastaan nerokas. Siinä hiivitään jo manian portailla. Ero maniaan minun kohdallani on se, että manian lyödessä päälle kaikki ideat oikeasti toteutetaan, ei vain ajatella niitä. Not good.
Minulla on tasaava lääkitys, joka estää suurimmat heilahtelut manian ja masennuksen välillä, mutta vielä on paljon tekemistä sen suhteen, etten omalla toiminnallani lietsoisi ylivireystilaa päälle.
Näitä asioita minun on hyvä välttää:
- Valvominen
- Kofeiini
- Rankka liikunta iltaisin
- Innostaviin asioihin uppoutuminen
- Liiallinen television katsominen
- Valmiiksi ylivireisenä stimuloivan musiikin kuunteleminen
- Alkoholi (olen ollut raittiina jo 2 vuotta)
- Pitkien työpäivien tekeminen (max.6h aivotyöskentelyä/päivä)
- Ihmismassat
- Pitkäkestoinen luova työ
Olen ollut viikon mökillä ja voinut jälleen kerran paremmin kuin pitkiin aikoihin. En ole lomaillut, vaan tehnyt toimittajan töitä, päivittänyt blogia ja kirjoittanut pari lauluakin. Eli aivoja on käytetty. Kotioloissa näin suuri luovuuteen uppoaminen olisi vienyt voimat jo kahden päivän jälkeen. Täällä ei ole ollut mitään ongelmaa. Olen alkanut nyt todenteolla miettiä, mitä voisin kaupunkiarjessa muuttaa, jotta pääsisin edes askeleen lähemmäksi rauhaa, jota koen maalla. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Kiitos, kun luit.
Yst. Henna Saarenketo alias Onnellinen Hullu
Elämäni vuoristoradasta on ilmestynyt myös kirja:
Onnellinen Hullu tarjoaa välähdyksiä kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa kulkevan naisen elämästä. Kirja auttaa lukijaa ymmärtämään, miltä tuntuu, kun masennus ja mania iskevät päälle, ja kuinka syömishäiriön aiheuttama häpeä painaa kehon kumaraan.
Teos on omakohtainen kuvaus siitä, kuinka mielenterveyteen vaikuttavat seikat kietoutuvat toisiinsa, aiheuttaen pelkoja, epävarmuutta sekä pakonomaista suorittamisen tarvetta.
Missä ihminen loppuu ja diagnoosi alkaa?